Hallituksen rakennepoliittisesta ohjelmasta puuttui käytännön toteutus
Tiedotusvälineille 11.3.2015
Julkaisuvapaa
Pääministerin ilmoitus rakennepoliittisesta ohjelmasta
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström
Hallituksen rakennepoliittisesta ohjelmasta puuttui käytännön toteutus
Viime viikolla uutisoitiin jälleen umpisurkeista talousluvuista. Talous laski viime vuonna jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tämä varmisti hallituksen paikan ennätystenkirjoissa, sillä näin historiallisen heikolla talouskehityksellä sivutaan Ahon 1990-luvun lama-ajan hallituksen kyseenalaista ennätystä. Samalla selvisi, että myös julkinen velkaantuminen paukkui läpi EU:n asettamien rajojen. Historiallista tämäkin.
Kun vaalikausi lähenee nyt kovaa vauhtia loppuaan, on hyvä tarkastella koko kautta ja miettiä, miten hallitus on talouspolitiikassaan onnistunut. Stubbin hallitus piti voimassa Kataisen hallituksen keskeiset tavoitteet, joten näitä kahta voidaan hyvin tarkastella yhtenä hallituksena.
Kataisen hallituksen keskeiset talouspoliittiset tavoitteet olivat velkaantumisen taittaminen, työttömyyden lasku 5 prosentin tasolle, työllisyysasteen nostaminen 72 prosentin tasolle ja luottoluokituksen säilyminen. On rehellistä todeta, että kaikki edellä mainitut hallituksen keskeiset talouspoliittiset tavoitteet ovat epäonnistuneet täysin. Velkaantuminen ei ole taittunut, työttömyys on noussut, työllisyysaste on heikentynyt ja luottoluokitus on laskenut. Tämä kausi tullaan historiankirjoissa muistamaan hukattuina vuosina. Kokoomuksen kapteenit ovat ajaneet Suomi-laivan niin pahasti karille, että seuraavan hallituksen tehtäväksi ei jää sen irrottaminen, vaan kokonaan uuden laivan rakentaminen.
Pitkä epäonnistumisten lista
Talouden ja työllisyyden heikon kehityksen voisi vielä jotenkin antaa anteeksi, jos hallitus olisi rohkeilla uudistuksilla yrittänyt kääntää kehitystä, mutta ei. Reilu viikko sitten julkaistu rakennepoliittisen ohjelman seurantaryhmän loppuraportti on hallituksen kannalta suorastaan järkyttävää luettavaa!
Rakennepoliittisen ohjelman voisikin hiukan kärjistäen vetää yhteen toteamalla, että toteutusta vaille valmis. Epäonnistumisten lista on pitkä: kuntien tehtäviä piti karsia miljardilla ja kasaan ei saatu edes 300 miljoonaa, työuria piti pidentää keskeltä ja alusta, mutta tavoitteita ei ole saavutettu, eikä talouden potentiaalia ole pystytty suunnitellusti nostamaan. Oikeastaan ainoat merkittävät uudistukset, joissa on edistytty, ovat eläkeuudistus ja maltillinen palkkasopu, joista tosin vastasivat työmarkkinaosapuolet eikä hallitus. Raportissa virkamiehet toteavatkin varsin suoraan, ettei hallituksella näyttänyt olevan edes todellista tahtoa saada rakenneuudistuksia maaliin.
Aikaa ja resursseja on sen sijaan hukattu keskittymällä kestävyysvajeen kannalta epäolennaiseen. Stubbin hallitushan nimesi itsensä pontevasti toimeenpanohallitukseksi, mutta on keskittynyt lähinnä torppaamaan omia esityksiään ja riitelemään julkisesti mitä pienimmistä asioista. Ei ole voinut välttyä mielikuvalta, että tupa on tulessa ja isännät riitelevät, kuka saa napattua pöytähopeat.
Hallituksen veropolitiikka yhtä koheltamista
Aikamoista koheltamista on ollut myös hallituksen veropolitiikka. Tapana on ollut säätää ensin kiireellä jokin veromuutos, jota on sitten rukattu tai peruttu kokonaan. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon: on poistettu ja palautettu edustuskulujen vähennysoikeus, on veivattu edestakaisin kilometrikorvauksia, on annettu t&k-vähennys sekä korotettu poisto-oikeutta ja heti perään lyhennetty niiden voimassaoloaikaa, on säädetty windfall-veroa, joka on kohta kumottu jne. jne.
Hallituksen keskeinen verouudistus on taas ollut laskea yhteisöveroa yhteensä yli miljardilla eurolla, jolla oli tarkoitus saada yritykset investoimaan. Perussuomalaiset ehdottivat, että veroa olisi laskettu vain samalle 22 prosentin tasolle kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Täällä hallituspuolueet lyttäsivät perinteiseen tapaan ehdotuksemme ja hehkuttivat, miten investoinnit nyt lähtevät liikkeelle. Kun katsoo viime vuoden tilastoja, niin silmiinpistävää on, että juuri investointien lasku oli keskeinen syy bruttokansantuotteen laskuun. Miljardin veroale ei kannustanutkaan yrityksiämme investoimaan. Ei ainakaan Suomeen.
Vaihtoehtoja olisi ollut
Kyse ei ole ollut siitä, ettei ideoita Suomen kurssin kääntämiseen olisi ollut. Perussuomalaiset ovat vastuullisena oppositiopuolueena esittäneet vaalikauden jokaiseen budjettiin oman laajan ja perusteellisen vaihtoehdon. Vaihtoehtobudjeteissamme olemme esittäneet esimerkiksi seuraavia uudistuksia: tonnin kuukausitulojen verovapautta, lupabyrokratian ketteröittämistä, Viron mallista yritysverotusta työllistäville kasvuyrityksille, yli 50-vuotiaiden työuratakuuta, vapaaehtoisuuteen perustuvaa kehitysapumallia, energiantuotantomme kotimaisuusasteen nostoa, työkyvyttömyyseläkejärjestelmän uudistamista ja niin edelleen, ja niin edelleen. Joitain yksittäisiä esityksiämme hallitus on näin vaalien alla nyt toteuttamassa, mutta nekin toteutetaan valitettavasti vahvasti vesitettyinä versioina.
Täytyy todella ihmetellä, miksei hallitus talouden surkeasta kehityksestä huolimatta ole suostunut toteuttamaan näitä perussuomalaisten esittämiä, talouttamme parantavia uudistuksia?
Seuraavalla hallituksella edessään mammuttimainen työ
Täytyy kiittää pääministeriä tästä ilmoituksesta, sillä hallituksen rakennepoliittisen ohjelman läpikäynti on osuva kruunu sille katastrofille, jotka Kataisen ja Stubbin hallitukset ovat olleet. Seuraavalla hallituksella on edessään mammuttimainen työ siivota näiden toivotalkoiden jäljet.
Perinteisesti oppositiopuolueena olemme tässä kohtaa puhetta esittäneet hallitukselle epäluottamuslauseen. En kuitenkaan sitä tällä kertaa tee, mutta en siksi, että hallitus nauttisi perussuomalaisten luottamusta. Sitä se ei todellakaan nauti, mutta ei hallituksen kaatumisella näin lähellä vaalia ole enää mitään merkitystä. Tästä asiasta päättävät kansalaiset tulevissa vaaleissa.
Lisätietoja:
Jari Lindström
puh. 050 512 0495