Eduskuntavaaliehdokkaan kynästä, Marja-Leena Gröhn

ÄLÄ TULE PAHA KAKKU, TULE HYVÄ KAKKU! 

Työskentelen lastentarhanopettajana ja  pidän tärkeänä lapsiperheiden hyvinvointia.

On  kulunut 125 vuotta silloin kansanlastentarhan nimeä kantaneen toiminnan aloittamisesta.  Menneen 125 vuoden aikana lastentarhantoiminnasta on siirrytty päivähoitoon ja siinä toteutettavaan varhaiskasvatukseen.  Merkittävää on myös se, että päivähoito ei kuulu enää sosiaalihuoltoon vaan kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuuteen.

Hallituksen esitys varhaiskasvatuslain 1.vaiheeksi hyväksyttiin eduskunnassa 13.3.2015. Siinä päivähoitolain nimi muutetaan varhaiskasvatuslaiksi ja Opetushallitus määritetään varhaiskasvatusta ohjaavaksi asiantuntijavirastoksi. Sen tehtäväksi säädetään valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatiminen.

Laissa säädetään myös ryhmäkoosta, niin että päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävässä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia. Eli kokopäivähoidossa ryhmässä saa olla alle 3-vuotiaita enintään 12 ja yli 3-vuotiaita 21.

Ensimmäinen askel on otettu ja varhaiskasvatus on nyt selkeästi osa kasvatus- ja koulutuspolitiikkaa. Toinen vaihe on lausuntokierroksella.

Varhaiskasvatuslain uudistusta on odotettu pitkään ja hartaasti. Alan ammattilaisena  tiedän mistä puhun, mielestäni lakiuudistusta tehtäessä on  kiinnitettävä  myös enemmän huomiota laadukkaaseen pedagogiikkaan. Laatu on muutakin, kuin hoitopaikkojen määrä tain onko päiväkodissa riittävästi henkilökuntaa. Laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytys on osaava henkilökunta. Varhaispedagogista osaamista on  vahvistettava lailla.  Laadukas varhaiskasvatus ei myöskään ole sosiaalihuoltoa. Päivähoidon rinnalla tarvitaan moniammatillisia tukitoimia, koska  Suomalainen kasvatusperinne on muuttunut. Asenne – ja elämäntyyli-ilmasto on pirstaloitunut ja yksilöllisyys on lisääntynyt.

Keskustelussa  subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon korostuu useimmiten vanhempien ja työelämän tarpeet. Niin sanottujen “päivähoidon väärinkäyttäjien” lukumäärä on tilastojen ja tutkimusten mukaan pieni. Kuka sitten voi päättää, kuka saa osallistua varhaiskasvatukseen jos subjektiivisesta päivähoidosta luovutaan? Suurin osa vanhemmista  hoitaa kasvatustyönsä moitteettomasti.

Marja-Leena Gröhn

lastentarhanopettaja
Eduskuntavaaliehdokas Ps