Helsingin Sanomat teki jutun keskosten hoidosta Suomessa. Puhuttaessa keskostenhoidosta asia tuntuu usein ajautuvan prioriteettikeskusteluksi. Niin myös Hesarissa .

Jotkut näkevät keskosten hoidon osana suurempaa prisorisointikeskustelua, koska keskosten hoito on verrattain kallista. Eräs nimetön kysyykin, pitäisikö esimerkiksi pienimpien ja heikoimpien keskosten tehohoitoa rajata.

Lyhyesti sanottuna: kaikkein pienimpiä ei edes yritetä hoitaa. Alle 22-viikkoiset eivät jää henkiin.  Eli priorisointia tehdään jo. Nytkö vaaditaan jo isompien keskosten hoitamattajättämistä?

Ihmettelen, miksi keskoset nostetaan aina priorisointikeskustelussa esille. Miksi ketään muita ei nosteta tikun nokkaan samalla lailla? Eikö keskosvauvoja mielletä vauvoiksi tai ihmisiksi kuten muut lapset mielletään? Siltä välillä näyttää. Keskosen hoito ensimmäisenä vuonna maksaa noin 70 000 euroa. Tämäkö pitäisi ottaa pois? Jotta voitaisiin tukea Kreikkaa tai Portugalia? Maksaa syöttötariffeja tai tehottomia yritystukia?

Osana takuuspelleilyä Suomi maksoi Kreikan vakuuksia yhdentoista lastensairaalan verran. Rahat tähän otettiin lainana. Samalla rahalla ostetaan keskoslapsille ja muille sairaille lapsille hoito- ja lääkintävälineitä, palkataan osaavaa henkilökuntaa ja niin edelleen. On aika keskustella siitä, mitkä ovat yhteiskunnan perustehtäviä – tähän leikkauksista keskustelu pitäisi kohdistaa eikä viattomiin lapsiin.

Yhteiskunnan perustehtävä on huolehtia pienimmistä ja heikoimmista – tähän kuuluvat myös pienet keskoset kuten kaikki muut lapset. Priorisointikeskustelu lasten sairaanhoidosta on lopetettava välittömästi. Jos löytyy rahaa Kreikalle, löytyy myös meidän omille lapsillemme.

Pienen keskosen tai sairaan lapsen elämälle ei voi asettaa hintalappua.